Mamma lähti eilen töihin taas... Se lupaili, et on poissa vaan muutaman tunnin... Niin varmaan!

Mut ihme ja kumma, se ilmesty kotiin jo kahentoista aikaan! Ja heti kun se avas ulko-oven, se komens mua, kun olin vähän haukkunu. Mut hei, ihan vähän vaan. Pakkohan mun on ilmottaa, et "MINÄ TÄÄLLÄ VAHDIN! TURHA YRITTÄÄ MITÄÄN TEMPPUJA!" Eikös se vähän niin ku oo mun homma?! Häh?!

Mamma ihmetteli, et enkö mä tunnistanu oman auton ääntä? No en mä jaksa niin tarkkaan aina kuunnella... Parempi vaan heti pelotella asiattomat urpot pois! Veikka on se, joka tunnistaa kaikki autot... Huomaa aina senkin, jos Mammalla on Papan auto lainassa... Ja jos Eno ajaa isolla autolla meijän ohi, niin Veikka tunnistaa senkin... Ihme tyyppi!

Mulla on hei parempaaki tekemistä, kun opetella tunnistamaan kaikkien tuttujen autot... Ja siis kyllähän mä Papan auton tunnistan ja Aatun ja Seran auton.

No Mammahan on siis kova kokkailemaan ja leipomaan, yleensä mut komennetaan heti pois keittiöstä, kun siellä tapahtuu jotain jännää... Veikkaa ei yleensä kiinnosta, ellei liikkeellä oo kalaa tai tummaasuklaata...sulatettuna. No lauantaina Mamma teki ihan uuttaa hommaa, se teki ite mysliä...en tiiä siitä muuta kun sen, et sitä mysliä, joka tulee pussista EN KOSKAAN SAA MAISTAA. Mamma sitte mittaili ja sekotteli kaikkia aineita ja leikkeli erilaisia pähkinöitä pienemmiks paloiks. Arvatkaapa miten siinä kävi?! Pähkinöitä vähän lenteli pitkin lattioita... Minä reippaana tyttönä sitte siivoilin niitä. Mammaa vähän nauratti... No mitä?! Ne rouskuu hampaissa ja maistuu hyvältä! Sit Mamma anto mulle ja Veikalle, molemmille, ihan uutta herkkua... Paahdettuja kookoslastuja... NAM!!! Tykättiin molemmat Veikan kanssa niistä ihan hirveesti! Kyllä kannatti pyöriä keittiössä!

Muuten, paremmasta tekemisestä puheen ollen... Tänään sunnuntaina käytiin aika rankalla aamulenkillä... Luulen, ettei Mamma ollu oikein tajunnu, miten paljo tuolla pellolla on lunta... Umpihangessa melkein jouduttiin rämpimään. Ei se mua haitannu, mut Mamma joutu välillä kantamaan Veikkaa, kun se ei oikein meinannu jaksaa. Mä metsästin hiiriä! Niitä pikku ölliäisiä on siellä pellolla vaikka kuinka paljon! Ensin mä vähän hypin ja juoksen ja nuuskutan ja sit mä sukellan sinne hankeen ja yritän kovasti saada sieltä hangesta saalista!

Mamma ei tietenkään mun harrastuksesta tykkää... EIPÄ TIETENKÄÄN! En mä sieltä koskaan oo mitään kiinni saanu, mut pelkkä metsästäminenki on hauskaa! Tänään on satanu melkein koko päivän lunta, joten iltalenkillä pääsee taas peuhaamaan puhtaaseen pehmeeseen lumeen! Ei taideta kyl pellolle lähtee enää...

Sain uuden kaverin tällä viikolla! Se on sellanen iso punasenruskee "Setteri"-poika, niin se Mamma tais sanoo. Me vähän Veikan kanssa jahdattiin sitä ja mä vähän myös komensin, koska pojille pitää heti alusta asti tehä selväks, että kuka täällä käskee! ELI SIIS MINÄ! Meijän Mammat siinä juorus ja me koirat vähän tutustuttiin ja sit Mamma sano mulle: "Katos kuka tuolta tulee!" No mä sitte aloin kovasti tiirailemaan, että joo, joku koirahan sieltä lähestyy... Ja ihme ja kumma! Sehän oli BERNI! Ihka elävä BERNI-tyttö! Ja sit mentiin! Juoksin innoissani suoraan Maisaa päin! EI OLLA NÄHTY IKUISUUKSIIN! Vähän sitä piti peuhata ja koheltaa! Ja sit me kaikki neljä koiraa kohellettiin yhessä... Ihan pikkusen oli hihnat solmussa... Piti pari kertaa käydä työntämässä Maisa pois mun Mamman jaloista, eihän se nyt sovi, et MUN Mamma rapsuttelee vieraita Bernejä... Vaikka kaveri-Berni onkin!

Kuulin sellastaki huhua tällä viikolla, et meille olis tänne kotinurkille tulossa vihdoin ja viimein... KOIRAPUISTO!!!

JEEEEEEEEE!!!