Ja tällä tarkotan nyt meijän Joulua ja tätä alkanutta vuotta.

Mamma TIETYSTI siivos melkein koko Jouluaaton, koska se oli töissä vielä 23. päivä. Illalla mentiin sitte Mummille ja Papalle syömään. Joulupäivänä me jouduttiin Veikan kanssa jäämään kotiin, me ei kuulemma oltu tervetulleita sille kyläilyreissulle.. Höh!

Onneks Mamma ei ollu koko päivää poissa! Ja käytiin silloin aamulla ihanalla metsä- ja peltolenkillä ja sain vähän riehua. Illalla, kun möyhin tota säkkituolia, niin jouduin vinkasemaan, kun mua sattu niin kovasti. Mamma tietysti heti huolestu ja alko tutkimaan mun tassuja, mut ei tietenkään löytäny mitään kummallista. Olisinhan mä sille kertonu mihin sattuu, jos olisin osannu. Mun oli vaikee kiivetä sohvalle ja jouduin taas vähän älähtämään, kun yritin päästä Mamman viereen... Se (Mamma siis) oli tosi huolissaan. Tosi aikasin seuraavana aamuna Mamma heräs, kun yritin päästä sänkyyn sen viereen ja jouduin taas älähtämään, vaikka yritin olla varovainen. No eihän se enää pystyny nukkumaan, vaan tuijotteli mua koko ajan. Sit se anto Veikalle aamulääkkeen ja lähettiin tosi aikaselle aamulenkille.

Eihän siitä lenkistä meinannu tulla mitään, kun muhun sattu niin kovasti. Sain hädät tehtyä ja mentiin kotiin. Taas Mamma vaan tuijotti mua, kun olin niin surkeena. Sit Mamma soitti lääkärille ja tuntia myöhemmin oltiin jo siellä lääkärin pihassa. Mamma joutu nostamaan mut autoon ja autosta pois... Kun se laski mua maahan, mä vinkasin taas, ja Mamma tajus, et mua sattu takapäähän. Lääkäri väänteli ja käänteli mua ja anto mulle sitte kipupiikin ja lääkkeitä mukaan kotiin. Ja tiukan LENKKEILYKIELLON!

Hyviä lääkkeitä oli! Muutamassa päivässä mulla oli jo HUOMATTAVASTI parempi olo! Viidentenä päivänä mua alko jo kiukuttaa koko lenkkeilykielto! Miks ei voi lenkkeillä ja riehua, kun ei kerran enää satu??!! HÄH???!!!

Sillon Jouluna se lääkäri sano Mammalle, et kannattaa varmaan käydä Ortopedilla, jos ongelma jatkuu. No Mamma ei halunnu odottaa niin kauan, et mun kivut tulee takas, joten se varas ajan tammikuun alkuun. Ja TAAS väännettiin ja käännettiin ja tökittiin ja rauhotettiin ja...

Mun selästä löyty jotain pientä ja kummallista... Röntgenkuvassa oli ollu joku ihmeen varjostuma... En ymmärrä noista mitään... Mut sit mä pääsin reilu viikko sitte Fyssarille. Mua jännitti ihan hirveesti! En tienny mikä se sellanen Fyssari oikein on... Mut arvatkaapa mitä! Se oli vähän niin ku mun hieroja! Joistain kohdista kyllä sattu ihan pirusti, mut kivaa se silti oli! Miksei Mamma heti sanonu, et pääsen hierojalle?! Ei olis tarvinnu jännittää! Keskiviikkona mennään uudestaan ja sit kuulen pääsenkö viikonloppuna työkeikalle hommiin vai en.

Voin kertoa, et ei oo kivut vaivannu viime aikoina... Mamma on huutanu mulle tuolla lenkillä, kun oon riehunu ja pomppinu ja loikkinu ja juossu ja... No hei! Mitä sitä pieni Berni voi muuta tehdä, kun on lunta ja kylmää ja ihanaa??!!