Oi oi oi oi...!

Ette arvaa miten jännää täällä kotikulmilla on ollu!!!

Ihan tohon meidän lähimetsään on muuttanu asumaan pari HIRVEÄ!

Ainahan täällä meijän kulmilla on elukoita liikkunu; peuroja, metsäkauriita, pupuja, kettuja ja välillä hirviäkin... Mut nyt! Nyt ne pari hirveä on asustellu ihan tossa meijän lenkkipolun varressa. Ei ne tee mitään, tuijottaa vaan takasin, kun mä ne sieltä metsästä bongaan!

Kauheesti oon yrittäny päästä lähemmäs, mut ei toi Mamma päästä mua! Ihan tyhmää! Eikä se (Mamma siis) päästä mua edes jäljelle... Mut kyllä on ollu jännää! Joka lenkillä mä yritän kauheesti niitä bongata tuolta metsästä, niitä hirviä siis. Tänä aamuna ei kyllä niitä näkyny, vaikka jäljen kyllä löysin ja yritin kovasti tuijottaa sinne metsään... Ei vaan näkyny! Toivottavasti ne ei oo muuttanu kokonaan pois...

Eilen aamulla kävi vähän hassusti... siis Mamman mielestä. Oltiin aamulenkillä ja melkein jo takas kotipihassa... Kovasti olin yrittäny hirviä bongata, mut ei niitä näkyny siinä, missä ne yleensä on ollu... Olin jo TOSI pettyny ja Mamma vaan sano, et "ehkä ne on muuttanu pois"... Höh!

Sit yhtäkkiä! Ihan siinä hiekkatien päässä, ihan meijän edessä olla möllötti HIRVI! Mä yllätyin, Veikka säikähti, Mamma säikähti ja se Hirvi säikähti! Veikka alko heti mölisemään ja Hirvi hyppäs ilmaan ja kohelsi tien yli yhen omakotitalon tontin reunaan. Mamma reagoi meistä kaikista hitaimmin ja yritti saada mua ja Veikkaa pysähtymään, kun yritettiin syöksyä Hirven perään. Mamma nyki meitä takasin ja höpis, et "antakaa sen olla se on vauva vielä"... Mikä vauva ton kokonen möhkö muka on?! Hah!

Noh, Mammalle iski sit sellanen pieni huoli, et missä sen Hirven Mamma on... Nooo... siinähän se kapeen hiekkatien toisella puolella mussutti jotain ja mulkoili meitä... Mammalle tuli vähän hoppu kiskoa meitä pois "tulilinjalta"... En tiiä mitä se sillä oikeen tarkotti... Suostuttiin Veikan kanssa sitte siirtymään hiekkatieltä ihan kunnon tielle, mut mä menin heti takasin siihen metsän reunassa olevalle isolle kivelle, josta oli loistavat näkymät. Siitä se Hirvi-Mamma löntysti hiekkatien yli sen "vauva-Hirven" luo ja jatko syömistä. Se pienempi Hirvi vaan tuijotti meitä ihan mutkalla...vähän hölmön näkösenä... Ihme tyyppi! Onhan se nähny meijät aikasemminkin!

Mamma yritti kovasti saada mua liikkumaan, mut enhän mä nyt voinu siitä mihinkään lähteä, kun on kerran Hirviä kaksinkappalein ihan muutaman metrin päässä! Kävin oikein istumaan... Mut ei se Mamma päästä mua niiden lähelle, vaikka kuinka yritän... Paisteja ihan kotikulmilla eikä yhtään saa käydä maistamassa... Kummallista!

Mamma on koittanu saada niistä kuvia, mut ei sen puhelimella oikein saa kunnon kuvia. Eilen ne olis ollu tarpeeks lähellä ja avoimella paikalla, mut Mamma oli niin huolissaan mun ja Veikan käytöksestä, ettei se uskaltanu alkaa kaivaa puhelinta taskusta.

Mut on ne aika isoja möhköjä... noi Hirvet siis! ...Ja yleensä ne vaan möllöttää paikallaan ja tuijottaa mua takasin, kun katon niitä... Hassuja otuksia! Veikka on niin nuija, et se on lähössä yleensä vaan peurojen, pupujen ja kettujen perään... Mut eilen kyl olis Hirvikin kiinnostanu sitä! Niistä riittäis kyl herkkua pitkäks aikaa...

Vaikka niitä Hirviä ei tänään näkynykään, niin löysin jäljen kuitenki... Mammaa vähän naurattaa, kun oon alkanu jäljestää niitä Hirviä... Sen mielestä en oo aikasemmin ollu kauheen hyvä siinä hommassa... Oon kuulemma ollu liian "ADHD" sellaseen hommaan. En tiiä mikä se "ADHD" oikein on, mut mun mielestä ei oo vaan tarpeeks mielenkiintosta hajua osunu kohdalle, et olisin niin innostunu tosta jäljestyksestä... Vaan nytpä on!!!