Siis voitteko mitenkään kuvitella...?!

Mammalla kilahti jotain pahemman kerran päässä tossa pari kuukautta sitten! Ja siis joo, onhan se viime kesästä asti haaveillu uudesta kodista ja katellu niitä tuntitolkulla netistä, mut silti...

Me siis MUUTETTIIN vähän reilu kuukausi sitten! Ihan hullua touhua! Kaikki mun tavarat piti pakata ja sitten sitä tavaraa kuskattiin uuteen kotiin melkein kaks viikkoa! No ehkä vaan viikko, mut kuitenkin!

Eikä Mamma jaksanu ja ehtiny oikein edes kunnolla rapsuttaa... Pahimmalla muuttoviikolla me oltiin melkein joka ilta uudessa kodissa laittamassa tavaroita paikoilleen tai siivoomassa tai jotain...

WP_20170226_22_24_27_Pro.jpg

Muuttaminen on kyllä ollu TOSI rankkaa! Toivottavasti ei tarvii enää IKINÄ muuttaa!!!

Ehdittiin sentään käydä tossa maaliskuun alussa yhdellä vetokeikalla, vaikka olikin niin kauhee hässäkkä tän muuttamisen kanssa. Mä sitten niin tykkään, kun pääsen kavereitten kanssa töihin. Ja vedin kyllä tosi reippaasti! Mamma keksi vähän ehkä erikoisen säilytyspaikan mun vetokärryille... Ne asustaa meijän uudessa kodissa alakerran vessassa! Onneks on vähän isompi vessa...

Onneks se kaikki riehuminen alkaa nyt olla ohi... Mulla on kyllä vielä vähän ikävä vanhaan kotiin... Mamma ja Veikka on kotiutunu uuteen kotiin tosi hyvin... Mulla vielä vähän riittää ihmeteltävää. Täällä uudessa kodissa kuuluu enemmän ääniä tosta ulko-oven takaa, ja niitähän pitää sitten vähän kommentoida, niitä ääniä siis. Mamma ei oikein tykkää...

Yritin tossa pari viikkoa sitten vähän ilmasta turhautumistani tähän kaikkeen hässäkkään... Siitähän Mamma ei tietenkään oikein tykänny... Askartelin yhden Mamman muuttolaatikon...palasiksi... Mitäs hankki pahvisia laatikoita?! Oma vika!

On täällä uudessa kodissa paljon hyvääkin... Reilusti enemmän tilaa riehua! Ja portaat! Pirun hyvät portaat onkin, ihan kun koirille tehty! Matolla päällystetyt, joita me Veikan kanssa tykätään kipittää ylös ja alas! Veikka nukkuuki välillä siellä rapuissa... se on kyllä ihan pöhkö! Mä aina välillä aamusin kurkkaan rapuista, että joko Mamma on saanu ruokaa kuppiin... Että joko kannattaa raahautua alakertaan.

Mä nukun Mamman kanssa yläkerrassa makkarissa, mut Veikka nukkuu useimpina öinä alakerrassa sohvalla... Se on kyllä vähän kummallinen, Veikka siis. Mamma arveli, että se vaan viihtyy omalla sohvallaan niin hyvin, ettei se malta tulla ylös. Mamma komentaa mut illalla aina omalle paikalle... ja menenhän mä! Mutta kunhan Mamma on unessa niin hiivin hiljaa sen viereen... Eikä se edes huomaa mitään!