Onpahan ollu taas viikko... Tai siis viikkoja! Mamma on koko ajan KAUHEEN kiireinen tai väsyny... Se ei meinaa saada mitään kivaa aikaseks... Tekee kotonakin vaan TÖITÄ tai SIIVOO... YÄK!

Ei olla pitkään aikaan päästy työkeikalle, eikä edes oikein treenaamaan. On ollu joko huono ilma tai liian liukasta. Mamma on aika tarkka siitä, ettei mennä kärryjen kanssa edes treenaamaan, kun on liukasta, se pelkää että mä satutan itteni... Ihan hyvähän se on, mulla alkaa vaan olemaan vähän tylsää... Ja sit kun tulee lunta ja vois mennä pulkan kanssa treenaamaan, niin noi tyhmät auraajat käy heti hinkkaamassa kävelytiet ihan pilalle... EI SIELLÄ ASFALTILLA MIKÄÄN PULKKA KULJE!

Ja näkisittepä ton NAURETTAVAN pienen lumikasan, jonka noi auraajat on saanu aikaseks tohon parkkiksen reunaan... PÖH! Eihän sieltä näe mihinkään!

Ja sitten kun ei oo liukasta, niin sataa vettä tai räntää... YÄK! En mene edes treeneihin silloin!

Nyt Mamma kyllä lupaili, että päästään hommiin, mutta vasta muutaman viikon kuluttua... Toivottavasti päästään vähän treenailemaan ennen sitä! Ja neljän viikon päästä on ihan täällä kotinurkillakin yks vetokeikka. JES! Sinne meitä on lupautunu menemään melkoinen lauma! Mitähän nää kaikki ihmiset täällä sanoo, kun näkee meijän VALTAVAN vetolauman?! Kauhee määrä ihania Bernejä ja ehkä Grossejakin!

Veikalla on joku ihmeellinen tulehdus sen pippelissä... Mamma on nyt pari päivää hoitanu sitä kovasti ja tänään se katteli puhelimella jotain asiaan liittyvää ja alko yhtäkkiä nauraa ihan hysteerisesti. Mitäs hauskaa Veikan tulehduksessa muka on?! Siinä se Mamma istu sohvalla puhelin kädessä, enkä ollu ihan varma nauroko se vai itki... Ainakin sillä vedet valu silmistä, mutta kyllä mä luulen, että se kuitenkin nauro... Ihan hysteerinen! Ei voi pieni Berni moista käytöstä ymmärtää.

Vaikka mä oon aika vakuuttunu siitä, että Mamma on vähän hullu... Siis vintti pimeenä vai miten ne nyt sanoo, niin kyllä se jotain saa aikasekskin... Se sai VIHDOINKIN varattua mulle (tai siis meille Veikan kanssa) uuden hieronta-ajan. Meillä kävi viime kesänä ekaa kertaa hieroja, se oli ihan kivaa...vaikka tekikin kipeetä. Mut kyllä oli kevyt askel sen jälkeen! Jakso taas riehua ihan uudella tavalla...

Riehumisesta tulikin mieleen... Viime sunnuntaina oltiin kavereitten kanssa pitkällä lenkillä ja Mammalla ja kavereitten Mammalla meinas kuulemma katketa päästä verisuoni... Sitä en tiiä mistä semmoinen oikein aiheutuu... Mehän vaan kavereitten kanssa vähän alettiin painia kävelytiellä... Minkäs sille mahtaa, että ihan vieressä kulkee autotie ja autoja?! Ei kai se nyt meijän vika ole?! Itepähän ne oli reitin valinnu... Tällä viikolla törmättiin yhtenä iltana siihen yhteen nuoreen Berni-tyttöön... Kerrankin oltiin heti alusta samalla aaltopituudella ja päästiin vähän riehumaan. Pikkuisen siinä pyörähdeltiin ja saatiin hihnat sopivasti solmuun. Veikka meinas jäädä jalkoihin... Mutta mitäs tunkee sinne kahden painivan Bernin väliin! Mammaa aina naurattaa, kun Veikka on ihan rakastunut siihen toiseen Berniin... Se aina ihmettelee, että "onko meidän omassa Bernissä jotain vikaa?" Jaa, että MUSSA olis muka jotain VIKAA?! MINUSSA?! MÄHÄN OLEN MAAILMAN IHANIN JA RAKASTETTAVIN PIKKUINEN BERNI-TYTTÖ!!!

Mä luulen, että Veikallakin on vähän vintti pimeenä... Hulluja ihmisiä ja Cavaliereja...