Ihmeellisiä pikkulomia näillä ihmisillä...

Mamma on viikkotolkulla hehkuttanut, että sillä on joulukuun alussa pikkuinen loma... Niin on ollut joo!

Se on koko ajan sählännyt ihan sekopäisenä, siivonnu ja leiponu. (Eikä mulle heru mitään maistiaisia!!!)

Ja eilen se lähti päivällä "kahville"... Se on kyllä ihan omituinen tapa... Sillä reissulla menee aina monta tuntia!

Muuten on kyllä ollut tosi kivaa, kun Mamma on ollu jo neljättä päivää kotona. Aamuisin on ollu ihan parhaita haistelulenkkejä... ja KYLMÄÄ!!! Ei siis lumesta tietoakaan, mutta kylmää on ollut! Sunnuntaina aamulenkillä (ja ehkä vähän tänäänkin) sain pakkashepuleita. Niin se Mamma sitä nimittää. Siis että kun on kylmä, niin musta on ihanaa juosta ojissa ja nuuskuttaa ja tunkea pää sinne jäiseen heinikkoon, jos vaikka hiirulaisia löytyisi, ja sitten juostaan aivan hirveetä vauhtia johonkin suuntaan ja sitten taas takasin ja taas johonkin suuntaan ja takasin ja...

Musta on ihanaa, kun on kylmä! Jaksaa riehua ihan hirveesti, kun ei tule heti hiki! Ja sit Mamma nauraa mulle, kun höyryän ihan hulluna hepuleiden jälkeen. Höyryäisi itsekin, jos juoksisi yhtä kovaa kuin mä! Ja kyllä se välillä höyryääkin, kun juoksutan sitä tuolla yhdellä metsälenkillä! Talvella sinne ei saa mennä, kun on lunta... Se on ihan tyhmää mun mielestä. Siellä kuulemma hiihdetään... Mitähän ihmeen touhua sekin on?! Taas joku hölmöjen ihmisten keksintö tietenkin.

Sunnuntaina aamulenkillä törmättiin tuttuun Berni-tyttöön. Se on mua nuorempi, eikä se taida ihan ymmärtää mitä kuuluu tehdä kun tapaa toisen Bernin... Sunnuntainakin se vaan istui kiltisti paikallaan ja näytti melkein vähän järkyttyneeltä kun höyrysin suoraan sitä päin. Mamma yritti selittää, että kaikki ei ole yhtä riehakkaita kuin mä... Miten niin ei muka ole?! Eikö kaikki Bernit muka haluakaan painia?! Höh!

No kyllä sekin Berni-tyttö painii, se vaan lämpenee vähän hitaammin kuin mä. Mamma aina huomauttaa, että mä olin ennen ihan samanlainen. Ai, minä vai?! Ainahan mä oon tykänny painimisesta! "Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee", niin Mummikin aina välillä sanoo...

Saatiin siis pientä painia sen toisen Bernin kanssa aikaiseksi. Paras alotus päivälle, kun on kylmä ja pääsee vähän riehumaan. Veikka on jostain syystä ihan rakastunut siihen Berniin... Hyppii sen päälle ja halailee sitä... Ihan omituista, ei Veikkaa yleensä oikein toiset koirat edes kiinnosta...

Tänä aamuna törmättiin sellaseen pieneen Tipsu-tyttöön. Siitäkin Veikka tykkää kovasti. Se Tipsu on ihan hassu, aina kun se näkee meidät se on ihan innoissaan ja heittäytyy sitten maahan selälleen... Mä luulen, että se on jotenkin rikki! Ihan kummallista käytöstä sellanen! Sitten kun sitä käy haistelemassa, se hyppää ylös ja heittäytyy taas kohta selälleen... Ihan kummallista. Mä heittäydyn selälleni vaan silloin, kun haluun rapsutusta tai painiessa, kun huijaan vastustajaa. Mamma aina sanoo, etten edes ymmärrä mitä alistuminen tarkottaa. YMMÄRRÄNPÄS! Ja juurikin siksi en koskaan sitä tee! Pöh!

Joskus muiden koirien Mammat sanoo mun Mammalle, kun heittäydyn leikkiessä maahan, että kyllähän sun Berni alistuu, johon Mamma naurahtaa ja sanoo: "Toi on taktinen painitekniikka, ei alistumista". No tietysti on! En mä ole tyhmä ja mulla on melkoinen potkuvoima tassuissa...!

Niin, että tervetuloa painimaan...!