WP_20161003_13_24_32_Pro.jpg

Mamma kutsuu mua välillä kääpiöksi. Miten niin? Mähän olen jo ihan iso tyttö, painan varmaan ainakin 32 kiloa. Mikäs kääpiö se sellainen on? Kysynpähän vain! Ja sitten se usein vielä samaan hengenvetoon toteaa, ettei tarvitsisi kyllä yhtään isompi ollakaan, ei tuolla luonteella. Ja mitähän se Mamma silläkin tarkoittaa?! Jaa millä luonteella? Minähän olen mitä rakastettavin ja suloisin koira. Kuka noita ihmisiä ymmärtää…

Ja olenhan mä itsekin nähnyt niitä isompia bernejä, varmaan kaks kertaa mun kokoisia. Mitäs sitten? Minäpä olen kuitenkin nopein ja kaunein, enkös olekin?

Mitäs väliä sillä koolla on, kun mulle on tärkeintä olla nopea ja ketterä. Juoksen suurimman osan berneistä suohon, ja siitäkös hyvä mieli tulee! Juokseminen on kivaa.

Mökillä juoksen vapaana välillä niin paljon, että Mamma vähän hermostuu. Se nappaa mut kiinni ja taluttaa sisälle…NUKKUMAAN. SIIS NUKKUMAAN?! Ei mökillä ole aikaa nukkua…tai nukunhan minä öisin (Mamman vieressä), ja hyvin nukunkin, jos on viileää. Mamma kyllä aina yrittää huolehtia siitä, että mulla (tai siis meillä) olisi mahdollisimman mukavat oltavat kesälläkin, ettei olisi liian kuuma.

Vuosi sitten kesällä sillä kyllä meni vähän överiksi, se heitti (tai siis nosti) mut (siis meidät) veneestä järveen! Ajatelkaa! Sitten se vaan nauroi, kun me Veikan kanssa kauhottiin rantaan Mummin luo. Mummi odotti mua (siis meitä) rannassa ja kehui hienoa uintia. Siitä tuli kyllä hyvä mieli. Ja eihän se nyt niin pitkä uintimatka ollut…ja mulla (tai siis meillä) oli kyllä pelastusliivitkin päällä. Mamma souti veneen kaikessa rauhassa rantaan ja naureskeli, kun Veikan kanssa ravisteltiin vesiä turkista. Kaikenlaista!

Vesi on kyllä vähän kummallista tavaraa. Ei ole mitään parempaa juotavaa, kuin jääkylmä vesi, mutta ulkona kun sataa vettä taivaalta, niin se on vähän tylsää. Pitää siristellä silmiä, ettei sada silmiin, eikä yhtään huvittaisi lenkkeillä. Ja ällöintä on silloin, jos lämpimällä säällä sataa kovasti ja Mamma laittaa mulle sadetakin päälle. HIKI! Eikö se hölmö tajua, että siinä takissa tulee mulle hirveä hiki?! Veikka se ei ole millänsäkään sadetakista, sillä taitaa olla jotain vikaa päässä…

Mutta ihan kaikkein ällöintä on kevättalvella, kun on sitä kauheeta märkää, vetistä loskaa. Yäk! Siinähän kastuu varpaat ja se on vielä kylmääkin, hyi!

Onneksi nyt on syksy, eikä yhtään loskaa... vielä!

Lokakuussa me aletaan Veikan kanssa odottaa talvea. Talvella on ihanaa! On pakkasta ja toivottavasti luntakin. Lumesta me molemmat tykätään ihan hirveästi! Talvella ei tule hiki ulkona, ei ainakaan niin helposti ja pystyy nukkumaan paremmin Mamman sylissä sohvalla, kun on viileämpää. Se on mahtavaa aikaa!

Välillä Mamma kyllä vähän hermostuu, kun me Veikan kanssa halutaan molemmat syliin, ei kuulemma mahdu kahta koiraa samaan aikaan. Miten niin ei mahdu? Mä olen ainakin pieni suloinen sylikoira. Vai kuinka? 

Mitäs on hankkinut kaksi koiraa!