WP_20160917_12_11_01_Pro.jpg

Mepäs oltiin lauantaina Mamman kanssa meidän tän syksyn ekalla virallisella vetokeikalla!

Siellä oli ihan huippu kivaa! Me oltiin viime vuonnakin samassa tapahtumassa hommissa, Espoossa siis. Oli hirveesti lapsia ja aikuisia ja koiria ja kaikkia muita eläimiä. Ja makkaran hajua ja muikun hajua ja... Meinas välillä vähän keskittyminen herpaantua... Lähinnä siis niiden ihanien hajujen takia. Ja maassa oli hirveesti tammenterhoja, joita ei mukamas jostain syystä olisi saanut syödä... Jaa miksi ei?

Me oltiin siellä töissä ihan kunnon porukalla, meitä oli seitsemän koirakkoa, siis seitsemän! Kuusi pörröistä Berniä ja yksi vähemmän pörröinen Grosse. Ja mikä parasta, mä sain ihan uuden vetokaverin... Ihan hirmuisen ison Berni-pojan. Mua ehkä vähän jännitti se, kun tavattiin ekaa kertaa... Tosin Mamma sanoi, että me ollaan luonteeltamme ihan samanlaisia... Jaa millaisia?

Hörhöjä! Niin se sano, ihan oikeesti! Väitti, että ollaan molemmat hörhöjä... Mä en ainakaan myönnä mitään. Oli miten oli, uudet vetokaverit on aina kivoja, varsinkin pojat...

Mamman yksi kaverikin tuli käymään siellä tapahtumassa, mä en ensin edes huomannut sitä, kun olin kiinni kärryissä. Sit Mamma sano mulle, että kato kuka tuli. Ja katoinhan mä. Mun parasihmiskaverihan se siinä! Ihan pikkuisen hepulin mä siinä vedin, ei mitään vakavaa, tulin vaan niin iloiseksi tutusta ihmisestä! Mamma pyysi sitä sen kaveria tuomaan mulle pari muikkua... Luulin, että ne pelleili, mutta ihme ja kumma! Töiden päätteeksi mulle ihan oikeesti tarjoiltiin muutama muikku palkkioksi reippasta työnteosta! NAM!

Meidän rahastaja-setä, Jukka siis, joka hommaa meille näitä työkeikkoja ja joka on tehny mun maailman hienoimmat kärryt, laittoi sitten kaikille töihin osallistuneille ihmisille sähköpostia keikan jälkeen... Me oltiin vedetty yhteensä 132 lasta kahdessa tunnissa!

JEE! Hyvä me kaikki Bernit ja Grosset! Me ollaan niin reippaita... ja vielä pirun söpöjäkin, vaikka itse sanonkin! Uusia työkeikkoja odotellessa...