Meillä kävi tänään jotain ihmeellisiä hiippareita aamupäivällä...

Kyllä ne soitti ovikelloa ja Mamma ne päästi sisällekin, mutta jotain hämärää niissä mun mielestä oli...

On meillä muitakin korjaajasetiä ennenkin käyny, mutta tällä kertaa niissä oli mun mielestä jotain hämärää.

Ovikello siis soi ja me Veikan kanssa vähän haukuttiin, ihan vaan siltä varalta, että jos Mamma ei vaikka kuullut, että se soi. Ihan luonnollinen reaktiohan se on... haukkuminen siis. Eikös se ole vähän niin kuin mun tehtävä?!

No Mamma tietysti komensi meitä ja sanoi, että "kiitos riittää". Se avasi oven ja kuulin kun ne hiipparit jutteli Mammalle ja se päästi ne sisään. Kaksi miestä, ihan asiallisesti pukeutuneita ja kaikkea, mä en vaan oikein tykännyt niistä. Mä olen muutenkin aika tarkka noiden miesten suhteen, kaikkia en vaan suostu hyväksymään.

Ne jutteli Mammalle ja liimasi eteisen seinään jonkun ihmeellisen pienen laatikon. Mamma joutui vähän pitämään musta kiinni, koska mä olin edelleen sitä mieltä, että niissä oli jotain omituista, niissä sedissä. Veikka se meni häntä heiluen moikkaamaan niitä, se on vähän huono vahtikoira...

Jouduin pikkuisen mörisemään niille, etteivät turhaan kuvittele, että mä olisin joku tossukka, joka ei osaa omaa kotiaan vahtia. Mamma sano mulle, että "hei, jos mä päästän jonkun sisään, niin se on silloin ok". Jaa on vai?! Ei meillä ole aikaisemmin tuon näköisiä tyyppejä käynyt, joten pakkohan mun oli vähän kertoa, että kuka täällä käskee ja mistä se kana pissii!

Meillä käy sellainen ilmastointisetä aina keväällä ja syksyllä, se on ihan hyvä tyyppi. Ei sille tarvitse möristä. Mutta se onkin jo vähän niin kuin vanha tuttu, koska se käy joka vuosi, kaksi kertaa. Silloinkin pitää tietysti haukkua, koska ovikello soi, mutta ei sitten muuta. Kyllähän mä sen muistan, hajusta ja äänestä. Se hommaa jotain eteisessä sen ilmastointijutun kanssa ja lähtee, kaikki siis kunnossa.

Mutta nää tän päiväiset tyypit oli ihan uusia... Ei ne ollut paria minuutti kauempaa, mutta kyllä Mamma jaksoi sitten motkottaa mulle jälkeen päin...

Mitä se oikein motkottaa?! Mähän vaan tein työni! Pidin huolta kodin ja Mamman ja Veikan turvallisuudesta! Kaikenlaisia sitä onkin...