WP_20160424_22_35_53_Pro.jpg

Eilen oli illalla ihan kökkö ilma!

Mamma laittoi Veikalle sadetakin päälle, kun oltiin lähdössä iltalenkille. Mä seurasin siinä vähän sivummalla, että ei kai se meinaa mullekin pukea sitä mun pinkkiä sadetakkia... Ei kai? Se on ihan ällö se takki, etenkin kesällä... tulee hiki ja sitten ne kuminauhat jotka pujotetaan takajalkoihin... YÄK!

Ja sitten se otti mun sadetakin naulakosta... voi kökkö! No ei siinä muuta voinut kuin seisoa paikallaan ja nostaa jalkaa, että Mamma sai ne kuminauhat pujotettua, ja ei kun ulos.

Ja tulihan sitä vettä, koko ajan ja oli vesilammikoita ja märkää ja ällöä. Aikaisemmin mä aina mökötin ja löntystin lenkillä, kun sato vettä, mutta nyt mä oon alkanut tajuta, että kannattaa mennä reipasta tahtia, niin pääsee nopeemmin sisälle kuivattelemaan. Ja minähän menin reippaasti! Koko ajan sai vilkuilla taakse, että eikö Mamma ja Veikka nyt millään meinaa pysyä perässä. Se oli se Veikka, joka koko ajan jumitti jossain. Se on sitten kummallinen, sitä ei tunnu vesisade koskaan haittaavan, ihmeellinen koira!

No sitten alkoi jo mieli kirkastua, kun alettiin lähestyä meidän vakkari mustikkapaikkaa. Jes! Me syöksyttiin Veikan kanssa sinne varvikkoon mussuttamaan vähän mustikoita ja Mamma siinä vaihtoi asentoa moneen kertaan ja yritti hoputtaa meitä. Sanoi, ettei täällä sateessa viitti seisoskella loputtomiin. NO MIKSI NE SADETAKIT OLI SITTEN LAITETTU PÄÄLLE?! HÄH?!

Ihmeellistä touhua! Mitä se oikein valitti? Ihmiset on niin kummallista porukkaa. Ensin pitää pukea ällö sadetakki päälle, kaikille, ja sitten kuitenkin on muka kiire sisälle... Ettei ehtis edes mustikoita syödä? Käsittämätöntä touhua...