Siis kuka noita ihmisiä ymmärtää? Mä vaan kysyn.

Mamma oli viime viikolla kuutena päivänä töissä ja sitten sunnuntaina... siis viikon ainoona vapaapäivänä se päätti istua monta tuntia keittiön työpöydän ääressä ja näpertää jotain. Aina kun mä menin siihen viereen ja ihan vaan pikkuisen tönäisin, niin se vaan hätisti mut pois ja sanoi, ettei nyt voi rapsuttaa. Ei voi rapsuttaa? Miten niin ei voi rapsuttaa?!

Ihmeellistä touhua!

Siinä se kökötti, kiroili välillä ja hoilasi musiikin tahdissa ja näpersi jotain. Syötävälle herkulle se tuoksui, mutta eihän mulle mitään annettu. Silloin kun se purkki tuli, siis se josta se eilen kaivoi jotain syötävälle tuoksuvaa mössöä, se meni ihan hepuliksi. Hihkui jotain jostain ihme aineesta, jota ei juuri siinä mössössä ollut...

Ei voi pieni Berni tuollaista sekoamista ymmärtää. Ja miksi sitä mössöä piti näpertää monta tuntia ja kiroilla, eikä sitä sitten edes saanut syödä? Häh?! Ihmisten touhuissa ei kyllä välillä ole mitään järkeä...

Sitten kun Mamma VIHDOINKIN lopetti sen näpertämisen, niin se vei sitä mössöä saunaan... Jo on aikoihin eletty! Mä luulin, että se oli jo tarpeeksi outoa, että kun se tekee kerran viikossa leipää, niin se vie senkin aina saunaan kohoamaan. Hyvähän se kai on, että saunaa johonkin käyttää... Mamma kun ei oikein tykkää käydä saunassa muuten. Kerrankin ollaan sen kanssa jostain samaa mieltä, hulluja ne kaikki siellä kuumassa hikoilevat ja puuskuttavat ihmiset mun mielestä onkin!

Onneksi kuitenkin pääsin (tai siis päästiin) perjantaina vähän painimaan kavereitten kanssa. Mamma kävi sillä aikaa keräämässä taas vattuja, hyviä ne oli, mä tarkistin laadun. Siellä se jossain kykki puskassa, ihan näkymättömissä, mutta välillä kuulu aina: "Dina hiljaa"! Vaikka mä vaan ihan pikkiriikkisen haukahtelin...