Kuinka se on mahdollista, että NIIN mahtavasti alkanut päivä saa NIIN raivostuttavan käänteen?

Aamulenkillä pääsin (tai siis päästiin) metsälenkille pienen suostuttelun jälkeen. En sitten millään tajua miksi Mamma on niin hirveen nihkeä niiden suhteen näin kesällä. Jostain käärmeistä ja sitten niistä inhottavista kutittavista punkeista se aina puhuu... Mutta kun tänä aamuna oli NIIN kivan pilvinen ja tuulinen ilma, pakkohan sitä oli yrittää... Ja onneksi Mamma antoi periksi.

Ja arvatkaapa mitä! MUSTIKOITA!!! Kymmeniä, satoja ja ehkä tuhansia pulleita ihanan isoja MUSTIKOITA!!! Siis meidän metsät täynnä! Mamma kyllä yritti jotain höpistä, että ne on vielä raakoja... Aivan sama! MUSTIKOITA! Me Veikan kanssa syöksyttiin heti niitä mussuttumaan ja ai että oli hyviä. NAM!

Mamma ei kauhean kauaa jaksanut meitä odotella, joten heittäydyin sinne mustikoiden keskelle ja jatkoin mussuttamista. Koitapa siinä kiskoa mua eteenpäin, en tule! Ne oli niin hyviä. Ja tän kesän ensimmäiset mustikat... tai olen mä yrittänyt jo monta viikkoa niitä napsia tuolla lenkillä, mutta Mamma on aina kiskonu mut pois ja sanonu, ettei ne ole vielä kypsiä. Pöh! No nyt on!

No sitten Mamma oli sitä mieltä, että varvikossa makaaminen riittää ja jatkettiin matkaa, nyt päästiin ihan kunnolla pienelle metsäpolulle. Ai jee! Sinkoilin edestakaisin ja hypin ja juoksin ja... Mamma hermostui vähän. Oli kuulemma liikaa vauhtia. Se ei päästä mua (tai siis meitä) irti täällä kotinurkilla, on kuulemma liian vaarallista. Mikä muka? Mähän vaan ihan pikkuisen juoksen ja hypin ja loikin ja... No joo, täällä on ihan oikeesti niitä käärmeitä, viime sunnuntaina Veikka löysi ihan tien vierestä yhden, onneksi ei purrut. Ja onhan meillä täällä aika korkeita kallioitakin, mutta... Mutta kun mä haluisin vaan jousta ja hyppiä ja loikkia ja kiivetä ja... Mä sitten rakastan metsässä liikkumista. Yhdessä kohtaa mä sain ihan pikkuriikkisen hepulin ja juoksin ihan vaan vahingossa pari kierrosta Mamman ja Veikan ympäri ja Mamma melkein kaatui, kun hihnat oli sen jalkojen ympärillä. Ups! Se oli kyllä ihan vahinko, siinä oli vaan niin mahtavat kalliot hyppiä ylös ja alas.

No sitten päästiin lenkiltä kotiin ja oltiin kaikki aika väsyneitä ja hikisiä. Mä päätin mennä vähän päikkäreille. Mamma joi aamukahvia ja kävi multa salaa leikkaamassa takapihan nurmikon. Se on kyllä epäreilua, etten koskaan pääse osallistumaan! Sit se tuli sisälle ja arvatkaa mitä se sano! SUIHKUUN! Siis minäkö? Mähän olen ihan puhdas ja siisti, ei siis tarvita suihkua, kiitos.

Mamma huijasi mut suihkuun, yleensä se joutuu kantamaan mut sinne... YÄK! Siellä on märkää ja tulee hiki ja kaikki on vähän ällöä. Sitäkin mä olen miettinyt, että miksi sen pitää kaikille kertoa, että mut pitää kantaa aina suihkuun? Onhan se nyt noloa, kun olen kuitenkin ihan iso tyttö... Niin, että tarviiko sen kaikille se aina kertoa? Häh?

3.7.2016%20003.jpg

Suihkun jälkeen mulla on aina kauhea hepuli päällä ja kostoksi, juoksemisen ja hyppimisen ja murinan lomassa, päätin vähän nakertaa Mamman sohvaa! Siitäs sai! Johonkinhan se kiukku on purettava, kun on kasteltu ihan ällömäräksi! Kohta se (Mamma siis) tulee tuolta harjan ja föönin kanssa... Ja sitä jatkuu sitten ties kuinka kauan... Täydellisesti alkanut sunnuntai pilalla...