Arvatkaapa mitä nyt on tapahtunut?

Mamma tuli eilen kaupasta kotiin, se oli käynyt meidän kaupassa... EI hirven nahkaa. Hyllyt oli kuulemma ammottaneet tyhjyyttään siinä kohtaa, missä aina on ollut hirveän ihanaa hirven nahkaa. Ei tule synttärilahjaksi hirven nahkaa, ei. Pitäisiköhän synttärit nyt perua kokonaan?

Jotain se (siis Mamma) oli sieltä kaupasta ostanut. Se yrittää aina piilotella ostoksia, mutta kyllähän mä haistan, että nyt on kassissa jotain muutakin kuin ihmisten ruokaa. Ei antanut Mamma maistaa herkkuja. Mitäs järkeä siinäkin on, että tuodaan kaupasta jotain hyvää, eikä sitä saa edes pikkuisen maistaa? Pöh!

Onneksi sentään metsässä on niitä mustikoita. Joka aamu olen syöksynyt maistelemaan mustikoita, Veikkakin aina tulee niitä syömään. Se on kyllä hyvä, koska Mamman on aina hankalampi saada kahta koiraa liikkeelle, kuin yhtä. Siitäs sai! Veikka jo kyttää niitä isompiakin puskia, vattuja siis. Mä en kyllä vielä ole huomannut niissä mitään, mutta Veikka on sitä mieltä, että jotain hyvää sieltäkin on kohta tulossa. Metsämansikat me ollaan jo yhdestä kohtaa syöty kokonaan. Ai että ne oli hyviä. NAM!

Äsken yritin kölliä Mamman kainalossa sohvalla, mutta eihän siinä pystynyt olemaan, kun sen mahasta kuului niin hirveä mölinä. Mikähän sitäkin vaivaa? Kyllähän se välillä valittaa, että sen maha on kipeä... Tekis sitten jotain asialle! Hirveen ärsyttävää, kun ei pysty kunnolla rentoutumaan, kun sen maha pitää niin kauheeta meteliä. Ihme touhua...