sunnuntai, 8. huhtikuu 2018

KUUSAMO...!!!

Voi hyvänen aika!

Siis voitteko kuvitella...?!

En olis ikinä arvannu, kun Mamma alko siitä lomasta höpistä... Että mut pakataan autoon Veikan ja kavereitten Aatun ja Seran kanssa ja ajetaan KOOOOKO päivä satoja, ehkä jopa tuhansia kilometrejä... KUUSAMOON!!!

Mutta tänne siis päädyttiin, eilen lauantaina! Ja matka vaan kesti ja kesti ja kesti...

Huh huh! Jossain vaiheessa epäilin oikeesti, ettei koskaan ikinä päästä perille. Pysähdyttiin kolme kertaa pissalle ja vähän lenkkeilemään ja kerran saatiin Veikan kanssa ruokaakin. Neljäs pysähdys oli sitte meidän Mammojen kauppareissu. Siinä kohtaa meinas kyllä jo viimeistään hermo mennä!!! Oltiin hei oltu siinä vaiheessa reissussa jo aamu viidestä asti! Miettikääpä sitä!

Vihdoin ja viimein päästiin kauppareissun jälkeen sellasen söpön sinisen mökin pihaan... PERILLÄ!!! JEEE!!!

Ja kyllä mä vähän siitä riehaannuinki! Pikkasen piti hyppiä ja rähistä ja juosta ja pomppia... ME OLLAAN PERILLÄ!!!

Täällä on ihan ihanaa! On lunta ja kivasti pientä pakkasta aamulla ja illalla. Tosin tänä aamuna oltiin niin myöhään aamulenkillä, et aurinko oli jo alkanu kunnolla lämmittää, niin oli jo varmaan vähän plussaa... Mut ihan mahtava aamulenkki! Aurinko paisto siniseltä taivaalta ja Veikka ja kaverit ja meidän Mammat mukana!

WP_20180408_18_01_13_Pro%5B1%5D.jpg

Metsästä alko tulee lenkin varrella aika jännää hajua... Kovasti piti nenä pitkällä nuuskia... POROJA!!! Ne oli siellä puiden takana aitauksessa ja löydettiin Aatun kanssa tiekin, jota pitkin niiden paistien luo olis päässy, mut Mammat kielsi! Höh! Miks ne siellä möllöttää, jos ei yhtään saa mennä maistamaan?! Tylsää!

Täällä on kauheesti kaikkia hajuja ja eläinten jälkiä tuolla teiden varsilla, mut sit kun niitä yrittää lähtee seuraamaan, niin uppoo ihan hirveen syvään hankeen! Seki on kyllä vähän hauskaa! Käytiin siis tullessa tuolla Kuusamon keskustassa kaupassa ja päästiin käymään pissalla, ennen ku meidän Mammat meni sinne kauppaan. Mä näin ihanan ison lumikasan ja päätin kiivetä sen päälle ja vähän kurkata mitä sen toisella puolella on ja... HUPS! Mä upposin sinne lumeen, enkä millään meinannu päästä ylös!

Mamma vaan nauro ja sano: "Pinnistä, pinnistä!"

PINNISTÄ ITE! Miten sieltä muka pääsis pois, kun tassut vaan vajoo syvemmälle, kun yrittää potkia ja räpiköidä... Höh!

No kyl mä sieltä sitte onnistuin pääsemään ylös ja Mamma sitte jeesas loppu matkan...

Tänään sunnuntaina ollaan löhöilty ja lenkkeilty ja nukuttu päikkäreitä... Vähän vaikuttaa siltä, et huomenna oltais taas johonki lähdössä... Jotain noi Mammat on puhunu Rukan keskuksesta tai Kuusamon keskustassa käymisestä... Mä äänestän Kuusamon keskustaa, koska Mamma ei ottanu YHTÄÄN HERKKULUUTA mukaan... Ja mä näin, et siellä oli MUSTI JA MIRRI!!!

maanantai, 12. maaliskuu 2018

VAPAAPÄIVÄ!!!

Voitteko kuvitella!!! Mammalla on ihan oikee vapaapäivä! Siis tänään, vaikka on maanantai... Eikä kukaan ole menossa lääkäriin! En minä, ei Veikka, eikä edes Mamma!

Aamulla käytiin tuolla pellolla lenkillä. Kyllä oli kivaa! Vaikka Mamma ei annakaan mun juosta vapaana... En kuulemma osaa käyttäytyä! Höh! Ite se ei osaa käyttäytyä! Kaikkee sitä kuulekin...

Veikka saa olla pellolla vapaana, koska se ei yleensä viitti lähteä rämpimään tonne lumihankeen, vaan pysyy polulla. Välillä se kyl meinaa lähteä ihan väärälle polulle... Mut kyllä se sieltä tulee takas, kun Mamma vähän huutelee.

Viikko sitten sunnuntaina oltiin vetohommissa Helsingissä. Ihan liian kauan kesti se ajomatka sinne, meinasin jo vähän hermostua loppumatkasta. Aurinko paisto ja oli aika kylmä... Meinas tällä pikku-Bernillä vähän tassut palella, kun joutu odottelemaan kyytiläisiä. Mamma vei mut sitte tauolle, ensin pikku lenkki ja sit autoon lämmittelemään tassuja. En oikein innostunu siitä ensin, mut sit kun tajusin, et kun istun fleece-peiton päällä, niin tassut lämpenee. Sit jakso taas loppukeikan vetää lapsia kärryissä ihan reippaasti! Vähän oli kyl inhottavaa, kun siinä meijän vetoreitillä oli niin jäistä... En tykkää yhtään, kun mun tassut lipsuu! Viimeset vedot me vedettiin sit vähän eri reitillä, se oli luminen tie, eikä yhtään liukas.

Oli kiva nähdä kavereita siellä työkeikalla ja kauheesti kaikki halus rapsutella mua! En valita! Rapsuttelu on ehkä kavereitten jälkeen parasta! ...Nooo...joskus jopa parasta! Kuka ei muka tykkäis, kun ihmiset tulee rapsuttamaan ja silittämään?!

Mamma on alkanu höpöttää jostain lomasta... Kuulemma neljän viikon päästä oltais johonki lähdössä... Jostain mökistä se höpisee, mutta ei kuulemma meijän omasta mökistä... Salaperäistä...

Tähän lomaan liittyen Aatu ja Sera kävi Mammansa kanssa lauantaina moikkaamassa mua (tai siis meitä). Arvatkaa mitä meijän hullut Mammat teki?! Ne lastas meijät kaikki: mut, Veikan, Aatun ja Seran meijän autoon!!! Ja siis voin kertoa, meillä EI TODELLAKAAN ole mitään jättiläis-autoa! Sinne ne hullut ihmiset meijät pakkas... eikä edes lähdetty mihinkään. Siellä me sitte istuttiin meijän autossa, meijän parkkipaikalla! Hyvin me kaikki sinne mahduttiin, ihme ja kumma! Mamma nauro ja sano: "Mähän sanoin, mun auto on tilaihme!"

En tiiä mitä seki nyt sitte tarkottaa... Mut meijän Mammat totes, että kyllä me tänne mahdutaan, jos ei muuta autoa saada lainaan. Tavarat pitää vaan pakata tosi tarkkaan ja minimoida kaikki turha... Toivottavasti toi "turhan minimoiminen" ei tarkota ainakaan mun ruokia ja herkkuja...!

Poroistakin se Mamma on puhunu, tohon lomaan liittyen siis... Ollaanko me siis menossa kattomaan POROJA?! Ei ymmärrä pieni Berni kaikkia näitä ihme höpinöitä... Kuka niitä Poroja haluu vaan kattoa?! Niitä kuuluu SYÖDÄ!!! En tiiä... vähän alkaa ehkä jännittää...

Tulevan loman takia Mamma kävi Veikan kanssa siellä sydänlääkärillä viime kuussa, tarkistamassa, et onko kaikki kunnossa. Mut eihän sitä Veikkaa mikään vaivaa... Se joku sivuääni sen sydämessä oli kyl kuulemma vähän pahentunu, ei kyl tosta sen kohelluksesta uskois! Tuolla se tänä aamunakin paineli korvat tuulessa lepattaen pitkin polkua pellolla! Ja tyttöjäkin se jaksaa jahdata... Että eipä tuo Veikka kauheen sairaalta vaikuta. Hyvä niin, koska se on mun ihan paras ja rakkain pikkuinen iso-Veikka! Niin, että nyt Veikallakin on lupa lähteä sinne johonki lomalle...

Ehkä toi Mammakin alkaa kohta jo paljastamaan, et mihin ihmeeseen me oikein ollaan lähdössä...Poroja kattelemaan ja haistelemaan...

Nyt täytyy ehkä lähteä vapaapäivän pikkupäikkäreille, jos toi Mammakin vaikka tulis mukaan...

sunnuntai, 11. helmikuu 2018

Touhua täynnä tää viikonloppu...

Mamma lähti eilen töihin taas... Se lupaili, et on poissa vaan muutaman tunnin... Niin varmaan!

Mut ihme ja kumma, se ilmesty kotiin jo kahentoista aikaan! Ja heti kun se avas ulko-oven, se komens mua, kun olin vähän haukkunu. Mut hei, ihan vähän vaan. Pakkohan mun on ilmottaa, et "MINÄ TÄÄLLÄ VAHDIN! TURHA YRITTÄÄ MITÄÄN TEMPPUJA!" Eikös se vähän niin ku oo mun homma?! Häh?!

Mamma ihmetteli, et enkö mä tunnistanu oman auton ääntä? No en mä jaksa niin tarkkaan aina kuunnella... Parempi vaan heti pelotella asiattomat urpot pois! Veikka on se, joka tunnistaa kaikki autot... Huomaa aina senkin, jos Mammalla on Papan auto lainassa... Ja jos Eno ajaa isolla autolla meijän ohi, niin Veikka tunnistaa senkin... Ihme tyyppi!

Mulla on hei parempaaki tekemistä, kun opetella tunnistamaan kaikkien tuttujen autot... Ja siis kyllähän mä Papan auton tunnistan ja Aatun ja Seran auton.

No Mammahan on siis kova kokkailemaan ja leipomaan, yleensä mut komennetaan heti pois keittiöstä, kun siellä tapahtuu jotain jännää... Veikkaa ei yleensä kiinnosta, ellei liikkeellä oo kalaa tai tummaasuklaata...sulatettuna. No lauantaina Mamma teki ihan uuttaa hommaa, se teki ite mysliä...en tiiä siitä muuta kun sen, et sitä mysliä, joka tulee pussista EN KOSKAAN SAA MAISTAA. Mamma sitte mittaili ja sekotteli kaikkia aineita ja leikkeli erilaisia pähkinöitä pienemmiks paloiks. Arvatkaapa miten siinä kävi?! Pähkinöitä vähän lenteli pitkin lattioita... Minä reippaana tyttönä sitte siivoilin niitä. Mammaa vähän nauratti... No mitä?! Ne rouskuu hampaissa ja maistuu hyvältä! Sit Mamma anto mulle ja Veikalle, molemmille, ihan uutta herkkua... Paahdettuja kookoslastuja... NAM!!! Tykättiin molemmat Veikan kanssa niistä ihan hirveesti! Kyllä kannatti pyöriä keittiössä!

Muuten, paremmasta tekemisestä puheen ollen... Tänään sunnuntaina käytiin aika rankalla aamulenkillä... Luulen, ettei Mamma ollu oikein tajunnu, miten paljo tuolla pellolla on lunta... Umpihangessa melkein jouduttiin rämpimään. Ei se mua haitannu, mut Mamma joutu välillä kantamaan Veikkaa, kun se ei oikein meinannu jaksaa. Mä metsästin hiiriä! Niitä pikku ölliäisiä on siellä pellolla vaikka kuinka paljon! Ensin mä vähän hypin ja juoksen ja nuuskutan ja sit mä sukellan sinne hankeen ja yritän kovasti saada sieltä hangesta saalista!

Mamma ei tietenkään mun harrastuksesta tykkää... EIPÄ TIETENKÄÄN! En mä sieltä koskaan oo mitään kiinni saanu, mut pelkkä metsästäminenki on hauskaa! Tänään on satanu melkein koko päivän lunta, joten iltalenkillä pääsee taas peuhaamaan puhtaaseen pehmeeseen lumeen! Ei taideta kyl pellolle lähtee enää...

Sain uuden kaverin tällä viikolla! Se on sellanen iso punasenruskee "Setteri"-poika, niin se Mamma tais sanoo. Me vähän Veikan kanssa jahdattiin sitä ja mä vähän myös komensin, koska pojille pitää heti alusta asti tehä selväks, että kuka täällä käskee! ELI SIIS MINÄ! Meijän Mammat siinä juorus ja me koirat vähän tutustuttiin ja sit Mamma sano mulle: "Katos kuka tuolta tulee!" No mä sitte aloin kovasti tiirailemaan, että joo, joku koirahan sieltä lähestyy... Ja ihme ja kumma! Sehän oli BERNI! Ihka elävä BERNI-tyttö! Ja sit mentiin! Juoksin innoissani suoraan Maisaa päin! EI OLLA NÄHTY IKUISUUKSIIN! Vähän sitä piti peuhata ja koheltaa! Ja sit me kaikki neljä koiraa kohellettiin yhessä... Ihan pikkusen oli hihnat solmussa... Piti pari kertaa käydä työntämässä Maisa pois mun Mamman jaloista, eihän se nyt sovi, et MUN Mamma rapsuttelee vieraita Bernejä... Vaikka kaveri-Berni onkin!

Kuulin sellastaki huhua tällä viikolla, et meille olis tänne kotinurkille tulossa vihdoin ja viimein... KOIRAPUISTO!!!

JEEEEEEEEE!!!

maanantai, 5. helmikuu 2018

TALVI JA TÖITÄ...

WP_20180121_10_50_35_Pro.jpg

Ihanan kylmä! Ihanaa lunta! Ihana työkeikka! Ihana olo!

Viime viikolla kävin toisen kerran siellä Fyssarilla. Jo ekan kerran jälkeen oli NIIIIN hyvä olo ja nyt tokan kerran jälkeen mä olen suorastaan uudesti syntyny!

Ei kiristä lihaksia eikä satu mihinkään... Vaikka ei se Fyssarin käsittely mitään kivutonta touhua ollu tokallakaan kerralla. Mut mukava se täti oli, joka mua hoiti!

Fyssari anto luvan mennä vetokeikalle sunnuntaina! Ihan parasta, mä en olis millään malttanu odottaa sunnuntaihin! Jee, töitä ja kavereita!

Eilen sitte lähettiin Mamman kanssa ajelemaan kohti työpaikkaa. Veikka meni Mummille hoitoon siks aikaa, ettei sen tarvinnu olla koko päivää taas yksin. Meillä oliki työkeikka vähän kauempana, jossain Klaukkalassa... vai mikä se nyt oli... Ollaan oltu siellä monta kertaa ennenkin. Siellä on kaikkia jänniä eläimiä ja hirveesti mulle (tai siis meille) asiakkaita!

Eilen oli ihanan aurinkoista ja aika kylmää, mut pulkkaa oli kiva vetää pitkästä aikaa. Mamma oli tosi tosi tarkka mun voinnista, se koko ajan vilkuili mun hännän asentoa ja mun korvia... Joo, joo! Kyllä mä sit ilmotan, kun en enää jaksa! Mamma on VÄHÄN hysteerinen! Vedettiin semmonen 40 minuuttia, aika rauhallisella tahdilla ja sit Mamma komens mut tauolle. Sopi mulle! Käytiin vähän kävelemässä ja juomassa ja sit se laitto mut autoon ja PEITON mun päälle! Siis mitä ihmettä?! Onko Mammalla lähteny järki?! Mulla on kato tällanen turkki, siis paksu turkki...EN HEI TARVII MITÄÄN PEITTOA!!!

Mamma yritti selittää, et lihakset täytyy pitää lämpiminä, kun on ollu tässä kaikkia ongelmia ja saatu hoitoa ja muuta... Just!

No okei, pakkohan se oli myöntää... Hyvältähän se tuntu, kun sai ottaa vähän aikaa rennosti ihanan fleece-peiton alla. Olihan se Mamma taas oikeessa. Mamma käski mun pitää vähän pidemmän tauon siellä peiton alla ja sit pääsin vielä hommiin lopussa... Ja kyllä sit mentiinkin! Me vedettiin Dani-bernin kanssa kova loppukiri ihan kahestaan! Kyllä me oltiinki reippaita!

Mamma kerto illalla, et meidän aika pieni työporukka oli vetäny kahen tunnin aikana yhteensä 79 LASTA! Miettikääpä sitä! Haluisin nähä sen päivän, kun joku ihminen tekis saman! Hah!

Kun tultiin töistä kotiin, niin käytiin hakemassa Veikka Mummilta ja tultiin kotiin PÄIKKÄREILLE. Möngin Mamman viereen sänkyyn...vaikka se ei siitä oikein tykkää... Se oli itekin niin väsyny, ettei jaksanu komentaa mua pois, joten nukuttiin ihanat yhteispäikkärit Mamman sängyssä. Veikka jäi alakertaan nukkumaan... se oli vissiin tyytyväinen, kun sai koko sohvan itelleen... Kyllä mä olinkin ansainnu sänkypäikkärit Mamman kainalossa, koska olin ollu niin reipas ja ahkera töissä!

HYVÄ MEIDÄN KOKO VETOPORUKKA!

Uusia työkeikkoja odotellessa...

sunnuntai, 28. tammikuu 2018

EI SE AINA MENE IHAN NIIN KU TOIVOIS...

Ja tällä tarkotan nyt meijän Joulua ja tätä alkanutta vuotta.

Mamma TIETYSTI siivos melkein koko Jouluaaton, koska se oli töissä vielä 23. päivä. Illalla mentiin sitte Mummille ja Papalle syömään. Joulupäivänä me jouduttiin Veikan kanssa jäämään kotiin, me ei kuulemma oltu tervetulleita sille kyläilyreissulle.. Höh!

Onneks Mamma ei ollu koko päivää poissa! Ja käytiin silloin aamulla ihanalla metsä- ja peltolenkillä ja sain vähän riehua. Illalla, kun möyhin tota säkkituolia, niin jouduin vinkasemaan, kun mua sattu niin kovasti. Mamma tietysti heti huolestu ja alko tutkimaan mun tassuja, mut ei tietenkään löytäny mitään kummallista. Olisinhan mä sille kertonu mihin sattuu, jos olisin osannu. Mun oli vaikee kiivetä sohvalle ja jouduin taas vähän älähtämään, kun yritin päästä Mamman viereen... Se (Mamma siis) oli tosi huolissaan. Tosi aikasin seuraavana aamuna Mamma heräs, kun yritin päästä sänkyyn sen viereen ja jouduin taas älähtämään, vaikka yritin olla varovainen. No eihän se enää pystyny nukkumaan, vaan tuijotteli mua koko ajan. Sit se anto Veikalle aamulääkkeen ja lähettiin tosi aikaselle aamulenkille.

Eihän siitä lenkistä meinannu tulla mitään, kun muhun sattu niin kovasti. Sain hädät tehtyä ja mentiin kotiin. Taas Mamma vaan tuijotti mua, kun olin niin surkeena. Sit Mamma soitti lääkärille ja tuntia myöhemmin oltiin jo siellä lääkärin pihassa. Mamma joutu nostamaan mut autoon ja autosta pois... Kun se laski mua maahan, mä vinkasin taas, ja Mamma tajus, et mua sattu takapäähän. Lääkäri väänteli ja käänteli mua ja anto mulle sitte kipupiikin ja lääkkeitä mukaan kotiin. Ja tiukan LENKKEILYKIELLON!

Hyviä lääkkeitä oli! Muutamassa päivässä mulla oli jo HUOMATTAVASTI parempi olo! Viidentenä päivänä mua alko jo kiukuttaa koko lenkkeilykielto! Miks ei voi lenkkeillä ja riehua, kun ei kerran enää satu??!! HÄH???!!!

Sillon Jouluna se lääkäri sano Mammalle, et kannattaa varmaan käydä Ortopedilla, jos ongelma jatkuu. No Mamma ei halunnu odottaa niin kauan, et mun kivut tulee takas, joten se varas ajan tammikuun alkuun. Ja TAAS väännettiin ja käännettiin ja tökittiin ja rauhotettiin ja...

Mun selästä löyty jotain pientä ja kummallista... Röntgenkuvassa oli ollu joku ihmeen varjostuma... En ymmärrä noista mitään... Mut sit mä pääsin reilu viikko sitte Fyssarille. Mua jännitti ihan hirveesti! En tienny mikä se sellanen Fyssari oikein on... Mut arvatkaapa mitä! Se oli vähän niin ku mun hieroja! Joistain kohdista kyllä sattu ihan pirusti, mut kivaa se silti oli! Miksei Mamma heti sanonu, et pääsen hierojalle?! Ei olis tarvinnu jännittää! Keskiviikkona mennään uudestaan ja sit kuulen pääsenkö viikonloppuna työkeikalle hommiin vai en.

Voin kertoa, et ei oo kivut vaivannu viime aikoina... Mamma on huutanu mulle tuolla lenkillä, kun oon riehunu ja pomppinu ja loikkinu ja juossu ja... No hei! Mitä sitä pieni Berni voi muuta tehdä, kun on lunta ja kylmää ja ihanaa??!!